Kylmän veden katkaravun pyynnissä käytettävä lajitteluritilä vähentää sivusaaliin määrää

Katkarapujen pyynti

Katkaravut pyydetään troolilla, jonka silmäkoko on pieni. Troolin perän silmäkoko on vähintään 40 mm. Esimerkiksi grönlanninpallasta kalastettaessa silmäkoko on 100 mm. Troolia vedetään aivan merenpohjan yläpuolella, ja pyynnissä on riskinä saada sivusaaliina muiden lajien suuria yksilöitä sekä alamittojen alle jääviä yksilöitä. Tämä koskee esimerkiksi turskaa, grönlanninpallasta ja merikissaa. Aluksille ei ole tarkoituksenmukaista ottaa muuta saalista kuin katkarapuja, koska se on pyynnin kohteena ja tuotanto on varustettu sitä varten.

Katkaravut elävät Itä- ja Länsi-Grönlannin rannikoilla sekä avomerellä. Länsi-Grönlannin pääasialliset kalastusalueet ovat nykyään Nuukin lähivesillä ja siitä pohjoiseen. Kummallakin vyöhykkeellä kalastetaan troolilla, mutta rannikon lähellä kalastavien alusten kokoa on rajoitettu. Mitä pohjoisemmaksi tullaan, sitä rajoitetumpi on lajien kirjo meressä. Siksi Grönlannin kylmän veden katkarapujen pyynnissä sivusaaliin sallittu määrä on hyvin pieni verrattuna eteläisempiin alueisiin esimerkiksi Euroopassa.

Katkarapuritilän käyttöönotto

Norjassa alettiin 1980-luvulla kokeilla trooliin asennettavaa ritilää ei-toivottujen lajien lajittelemiseksi pois saaliin seasta. Ritilä osoittautui toimivaksi, joten sitä kehitettiin edelleen, ja nykyisin sitä kutsutaan Nordmøre-ritiläksi. Vuonna 2001 Grönlanti alkoi vaatia katkarapuritilän käyttöä kaikkien kalastusalusten trooleissa. Työympäristöön liittyvien syiden vuoksi vaatimukset eivät kuitenkaan koskeneet rannikon lähistöllä pyytäviä aluksia. Vapautus poistettiin vuonna 2011, joten kaikki katkaraputroolarit käyttävät nykyisin lajitteluritilää.

Useimmat kalastajat ottivat lajitteluritilän hyvin vastaan, koska sen ansiosta käsin tehtävää lajittelua ei enää tarvittu. Suuret kalat eivät myöskään päässeet enää puristamaan katkarapuja. Näiden tekijöiden ansiosta kalastus tehostui ja katkarapujen laatu parani. Lajitteluritilästä on siten suurta hyötyä sekä kalastajille että muiden lajien säilymiselle ja siten ekosysteemille.

Ritilä on tangoista koostuva säleikkö, ja Grönlannin lainsäädännön mukaisesti säleiden välisen etäisyyden on oltava vähintään 22 mm. Se tarkoittaa, että kalat ja muut yli 22 mm:n kokoiset merenelävät ohjautuvat ulos troolista, kun taas pienemmät katkaravut menevät lajitteluritilän läpi ja saadaan saaliiksi. Lajitteluritilä asetetaan troolin perän etupuolelle. Sen yläpuolella on aukko, josta pois lajiteltavat kalat pääsevät poistumaan troolista.

Tehokas ritilä

Ritilän käyttöönoton jälkeen sivusaaliin määrä on vähentynyt merkittävästi. Ritilä lajittelee pois suuret ja pienet lajit sekä suuremmat poikaset, jotka aiemmin päätyivät saaliin sekaan. Kaikki 22 mm:iä lyhyemmät tai ohuemmat eliöt voivat kuitenkin yhä päätyä troolin perään. Tällaisia ovat esimerkiksi pienet kalalajit, kuten jäämerenseiti, ja krillin kaltaiset äyriäiset. Ne lajitellaan pois, kun saalis erotellaan aluksessa.

Grönlannin kalastusviranomainen GFLK selvittää vuosittain sivusaaliin määrän, ja monena vuonna se on ollut alle yksi prosenttia saaliin kokonaismäärästä. Sivusaalista tulee siis hyvin vähän, mikä osoittaa ritilän tehokkuuden. Erittäin vähäinen sivusaaliin määrä on myös eräs Länsi-Grönlannin katkaravun pyynnin MSC-sertifikaatin perusteista.

Jatkuvaa kehitystä

Ritilää parannellaan jatkuvasti ja sitä muokataan kulloisenkin tarpeen mukaan. Lajitteluritilän koko määritetään sekä katkarapujen että kalastusalueen sivusaaliin koon perusteella. Lisäksi on huolehdittava työympäristöstä, jotta saaliin käsittely on sujuvaa eikä aiheuta ongelmia miehistölle.